torstai 2. helmikuuta 2012

Torstai 2. helmikuuta

Torstai toivoa täynnä ...



    Leirikeskuksella vartiointia päivin sekä öin



    Oma huoneeni ensimmäinen ovi oikealta



    Joka lenkin jälkeen on mukava pulahtaa kylmään altaaseen



    Uudisrakennuksen keittiö on moderni ja suuri



    Uudisrakennuksen ruokala on iso halli, josta avautuu näkymä uusiin majoitustiloihin sekä alas laaksoon,    
    Drift Valleyhyn
Ei merkkiäkään väsymyksestä
Kukon kiekunta herätti jo klo 05:45, joten aamutoimiin oli nyt enemmän aikaa. Pikakaurahiutaleiden päälle kuumaa vettä termoksesta  ja  pian puuro olikin valmiina syötäväksi. Otan malariapillerin päivittäin, vaikka täällä ylängöillä ei ole malariaa tavattukaan vuosiin. Mutta piipahdus Eldoretissä tai jollakin safarilla on sitten aivan toinen juttu. Joten varmuus ennen kaikkia. Viikon malariakuuri on n. 50 euroa, joten usean viikon oleskelusta kertyy melko iso kustannus – mitä sitten ollenkaan, jos viettäisi kuukausia malariahyttysalueella.
Klo 06:30 starttasin 8 km:n kevyelle lenkille. Reitiksi valitsin urheilukentän vierestä kulkevan hiekkatien, joka kaartaa runsaan 4 km:n jälkeen Eldoretin asfaltoidulle maantielle. Pyrin ottamaan erittäin kevyesti aamun avauksen, jotta iltapäivällä olisi vedossa reippaalla osuudella. Vastaan tuli jälleen niin koululaisia kuin työhön kulkevia sekä tietenkin kenialaisia juoksijoita. Näin aamutuimaan näkee, miten monin välinein  ja miten moninaisissa astioissa maitoa kuljetetaan: käytössä jalat, polkupyörä, mopo, moottoripyörä, traktori tai henkilöauto ja astiana eri kokoiset muovikanisterit ja alumiinitonkat. Muistelisin, että nelihenkinen perhe tulee toimeen kahdella lypsävällä lehmällä, kunhan lisäksi on muutama kana.
Aamun lenkki sujui rauhallisesti aikaan 43:28, keskinopeus 5:25 min/km. Otin ensimmäisen kerran leirillä käyttöön sykemittarin, jonka lukemat vaihtelivat välillä 120-133. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle. Muina päivinä olo tuntui kylmältä, vaikka aurinko paistoi. Nyt kyseinen tunne oli poistunut. Tiedä häntä oliko kyse nestehukasta vai korkean paikan oleskeluun kuuluvasta alkuilmiöstä. Nyt oli vuorossa aamupäivän tirsat.
Reipas kymppi nimensä mukaisesti 
Klo 11:15 seisoin innokkaana polulla suuntana Eldoret alamäkeä 5 km ja takaisin ylämäkeä, kyse oli ensimmäisestä reippaasta 10 km:n juoksusta. Alamäkiosuus sujui niin mallikkaasti, että piti oikein toppuutella vauhtia. Aika puolessa välissä oli 22 minuuttia. Pyrin säilyttämään vauhdin reippaana myös paluumatkan ja niinpä kokonaisaika oli 46:47; keskivauhti  4:40 min/km. Olin erittäin tyytyväinen, sillä edellisen päivän väsymyksestä ei enää ollut merkkiäkään. Tämä on hyvä kympin avaus!
Uusia tuttavuuksia läheltä ja kaukaa


    Matti Linna suomalainen Ruotsin Kiirunasta ja Harri, vielä kalpeana leirin rasituksesta!



Vanhalla puolella ruokailemassa vasemmalta Astrid Hollannista, Matti Ruotsista, N.N. Israelista ja N.N. Hollannista



    Kongressi-Claire Saksasta ja Astrid Hollannista
Lounaaksi tarjottiin erinomaista pinaattikeittoa, papu-porkkanapataa ja riisiä sekä kurkku-tomaati-sipuli –salaattia sekä porkkana-ananas raastetta tuoreiden sämpylöiden kera. Ruoka maistui! Seuranani oli Jussi Ojala, jonka kotipaikaksi osoittautui Pohjanmaalla Soini. Hän oli ylioppilaaksi valmistuttuaan lähtenyt inttiin ja sieltä päästyään lähti heti Keniaan treenaamaan vain omaksi ilokseen. Kappas poikaa! Lisäksi tutustuin biokongressia Nairobissa järjestäneeseen kanadalaiseen Claire Machtiin, joka lähti neljäksi päiväksi HATC:iin katsomaan, miten täällä harjoitellaan. Hän on töissä Munchenissä kongressitoimistossa, joka järjestää mm. Bio-Europe –kongressia keväällä (19-21.3.2012) Amsterdamiin. Kerroin omasta työstäni. Siinä turistessa selvisi,  että Turku Science Parkin Tero Piispanen on keskustellut hänen kanssa monasti suomalaisseurueen osallistumisesta Bio-Europe  -kongressiin. Pieni on maailma! Lisäksi tutustun slovenialaiseen 2:14 juosseeseen maratoonariin, joka kutsui kisoihin omaan maahansa. Samaan pöytään istahti myös pari belgialaista kaverusta ja israelilainen tyttö.  Joten monikansallinen leiri on kyseessä.
Iltapäivän lepohetken ja lukutuokion jälkeen olikin jo päivällisen aika. Tänään oli tarjolla monen odottamaa herkkua: pitsaa. Ja sitäpä kuluikin monta palaa. Tällä syömisellä jaksaa nukkua ja odottaa huomisen aamun lenkkiä  J
Täytyy tässä tunnustaa, että en malttanut tänään olla vastaamatta asiakaspuheluihin. Hommat tuli hoidetuksi ja asiakkaat olivat tyytyväisiä.
Suomessa taitavat pakkaset jatkua, toivottavasti ne eivät estä teidän liikkumista ulkona?
Hyvää ja antoisaa perjantaita sekä alkavaa viikonloppua teille kaikille!
Terveisin,
Harri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti