Sunnuntai, 26. helmikuuta

Terveiset Koto-Suomesta!

Lähtö kotimatkalle Itenistä

Lähdin kotimatkalle perjantaina klo 17:00 Itenistä HATCin kuljettajan kuskaamana. Jäähyväisten jättö oli molemmin puolin vaikeaa niin HATCin palveluhenkilöstön kuin minun osalta ja myös muiden leiriläisten osalta. Jetlinkin lento Eldoretistä Nairobiin oli myöhässä puoli tuntia, joten pääsin matkaan vasta´klo 19:40. Nairobiin saavuimme lähes tunnin lentämisen jälkeen. Ilta oli jo pimentynyt ja viilentynyt. Joten matkustaminen paksummissa tamineissa ei enää tuntunut niin kuumalta.

Nairobista Pariisiin - Näkemiin Afrikka!

Nairobissa onnistuin melko nopeasti buukkaamaan itseni Kenian Airwaysin koneeseen Pariisiin. Nyt minun oli keksittävä tekemistä Nairobin lentokentällä neljäksi tunniksi. Nopeasti aika kului butiikkeja kierrellessä ja teetä tai limua juodessa sekä ohi kulkevia matkustajia katsellessa. Turvatarkastukset eivät olleet mitkään tuiki tiukat. Melko sukkelaan pääsin ns. Tax Free -alueelle. Lopulta kone sullottiin täyteen ja niin pääsimme ilmaan kohti Eurooppaa. Näkemiin Afrikka!

Itse olin varannut käytäväpaikan, joten jalkojen suoristelu onnistui koko matkan ajan hyvin. Vieressäni istui alun perin intialainen mies, joka oli muuttanut Keniaan Ericssonille töihin muutama vuosi sitten. Oli kyllä työskennellyt aiemmin myös Nokian palveluksessa. Nyt hän oli työmatkalla viikoksi Espanjaan. Mukava juttukaveri! Ruokailun jälkeen uni maittoi istuma-asennosta huolimatta. Erittäin nopeasti matka sujui nukkuessa. Heräilin pari tuntia ennen laskeutumista Pariisiin. Aamun avaukseksi meille tarjottiin aamupalaleivät ja Croisantit. Saavuimme Pariisiin - olin Euroopassa! Mahdottoman suuri oli Pariisin lentokenttä - betonia ja lasia riitti. Minulla oli noin neljä tuntia odottelua ennen Hesan koneen lähtöä.

Pariisista Helsinkiin

Kiertelin lentokentän kojuja ja istuskelin aamupalasta nauttien yhden kahvilan pehmeillä sohvilla. Erittäin hyvään kuntoon Djulias oli hieronut jalkani, sillä jalat eivät tunteneet väsymystä koko lentomatkalla. Nyt alkoi kuulla myös suomea, joten taidan olla oikean Gaten kohdalla - numero oli 72. Finnairin kone oli n. 45 minuuttia myöhässä; syyksi ilmoitettiin Nairobin sumuinen sää - olivat saaneet lentoluvan myöhässä jo Amsterdamissa Pariisiin suunnatessaan. Mutta eipä haitannut. Sullouduimme koneeseen - täyteen tuli tämäkin lentokone. Ystävällistä väkeä oli Finnairin henkilökunta. Neljä ja puoli tuntia kului matkantekoon, josta osan onnistuin torkahtelemaan. Riittävät olivat myös tarjoilut. Helsinki alkoi häämöttää alla ja vaude - olin saapunut Suomeen!

Lentokenttäbussilla Helsinki-Vamntaalta Tampereelle - Iloinen kotiinpaluu!

Jouduin odottelemaan tunnin Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentokenttäbussin lähtöä Tampereelle. Klo 16:30 pääsin matkaan ja onneksi kyseessä oli suora linja Hämeenlinnan kautta Tampereelle. Niinpä saavuimme jo klo 18:50 Tampereen linja-autoasemalle. Perttu ja Valtteri olivat tulleet vastaan perheen autolla - iloinen jälleentapaaminen. Tampereella oli lunta melko runsaasti teiden varsilla. Lauantaina oli satanut useampi sentti uutta lunta, joten ympäristö oli puhtaan valkoinen ja pakkasta alle 5 astetta. Oli aivan mahtava tunne päästä jälleen kotiin ja vaimoni syleilyyn! Onneksi neljän viikon ero oli tuntunut paljon lyhyemmältä. Hyvin oli kotiväki selvinnyt ilman isäntää - suuret kiitokset heille!

Nyt pääsen aloittamaan jälleen normaalin elämän. Saan levähtää vielä sunnuntain ennen kuin alkavat työt maanantaina. Myös töihin on mukava palata - odotan innolla työkavereiden tapaamista! Kiitos työkavereille minun töitteni avustamisesta poissa olessani - asiakaspalvelu on pelannut hyvin! Olen koko leiriajan tarkastellut työsähköpostejani aina silloin tällöin ja myös vastaillut kyselyihin sekä poistanut turhat sähköpostit, joten minun on helppo palata töihin. Odottamassa ei ole useampaa sataa vastaamatonta sähköpostia. Samoin olen vastaillut asiakkailta tulleisiin puheluihin, joten myös näiden osalta homma on hyvin hanskassa.

Videokuvauksia Keniasta - Kiitokset - Iloisiin tapaamisiin!

Olen tähän alle liittänyt muutamia Itenissä ottamiani videokuvauksia, joista voitte nauttia ja päästä kuulemaan Kenian luonnon ääniä ja mukaan aitoon juoksuleiritunnelmaan.

Mikäli olette kiinnostuneita katsomaan tarkemmin, minkälainen maa Kenia on, käykää vilkaisemassa seuraavassa Wikipedia -linkissä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kenia

Lisäksi voitte käydä katsomassa HATCin perustajan Lornah Kiplagatin esittelyä ja kisamenestystä seuraavista linkeistä:
a) http://en.wikipedia.org/wiki/Lornah_Kiplagat,
b) Lornah Kiplagat Lontoon Olympialaisiin ja video HATCista:  http://www.lornah.com/
 

Nyt alkaa normaali arkinen aherrus - tarmoa ja energiaa löytyy ...

Kiitos vielä kerran teille ystäväni tästä blogiyhteydestä. Blogissani on käyty tämän päivän mukaan lähes 650 kertaa - hienoa että olette olleet kiinnostuneita! Toivotan teille kaikille antoisaa talven jatkoa ja terveyttä sekä pirteyttä. Iloisiin tapaamisiin eri merkeissä!

Ystävällisin juoksuleiriterveisin,

Harri

Joka tiistai useita kymmeniä kenialaisia kokoontuu Itenin kentälle vetoharjoituksiin.

Juoksutyylejä riittää ...

Katsokaa, miten lujaa Itenin urheilukentällä juostaan!

                                         Hiihtoharjoittelua HATCin kuntosalilla.

HATCissa auringon nousua ...

Sunnuntaiaamun rauhaa ...

                                      

Perjantai, 24. helmikuuta

Viimeinen leiripäivä – nyyh!!!

Erittäin hyvin onnistunut neliviikkoinen leiri takana.

2.480 metrin korkeudessa treenit ovat tehonneet.

Harri tuntee olevansa elämänsä juoksukunnossa!

Kevyt kymppi

No niin, nyt on nukuttu HATCissa tämän leirin viimeinen yö. Onneksi uni maittoi mukavasti aina klo 06:00 saakka. Jään kaipaamaan aikaisen aamun lintujen laulua, varsinkin satakielen heleää liverrystä. Viimeisen kerran kokoan moskiittoverkon sänkyni  yläpuolelta. Kaurahiutaleeni loppuivat eilen, joten nyt on tyydyttävä pariin jäljellä olevaan jälkiuunileivänpalaan. Ja vettä päälle. Juoksutamineet ylle ja menoksi. Onkohan se kenialainen Thimoty odottelemassa klo 06:30 – ei ollut. Suuntasin yksinäni  Eldoretin suuntaan 5 km ja takaisin kevyesti, kuten oli treeniohjelmassa. Näin alkoi leirin viimeinen juoksu. Mukavan rennosti kykenin askeltamaan. Katselin haikeana ympärilläni avautuvia näkymiä – tutuksi käyneitä usean vuoden aikana. Aika ajoin tapasin iloisia kasvoja ja kuulin hyvän huomenen toivotuksia sekä havaitsin  käden heilautuksia aivan kuin olisivat aavistaneet jättäväni Kenian tänään.

Melko tasaisena kykenin pitämään vauhdin.  Leirikeskukseen palattuani Gepsi näytti lukemaa 54:09 ja keskinopeuden ollessa 5:24 min/km. Juostuja kilometrejä kertyi noin 500 neljän viikon aikana. Olen iloinen, että olen saanut toteuttaa treeniohjelmani ilman suurempia vaivoja tai vahinkoja. Sitten suihkuun ja uimaan sekä aamupalalle, jolla oli kaiken muun normaalin tarjoilun lisäksi eilistä Bostonkakkua. Myös tanskalaiset ystävämme tulivat jutustelemaan HATCin vanhalle puolelle.

Pakkaaminen

Sitten aloitin pakkaamisen. Olin ollut melko laiska vaatteiden pesussa, joten monet likaiset asut saavat odottaa kodin pesukonetta. Sen verran on tullut tehdyksi ostoksia, että tuottaa vaikeuksia saada kaikki tavarat matkalaukkuun – onnistuin kuitenkin saamaan matkalaukun kiinni ja myös repun täyteen.

Käynti Sophien luona

Sophien luokse matkaa urheilukentän suuntaan 1 km

Nelly johdattaa Sophie siivoojakollegansa maatilalle

Matkalla näkee pienten lasten pesevän pyykkiä

Sophie ja Nelly, lähinaapurit

Sophie ja osa seitsemästä lapsestaan, taustalla oikealla rakennus

perheen yöpymiseen ja lepäämiseen sekä ruuan valmistukseen,

 vasemmalla oleskelu- ja ruokailutila.

Vanhin lapsista 12 -vuotias tyttö ja nuorin yhden vuoden ikäinen poika.

Lahjaksi tuomat sandaalit Sophie otti heti käyttöön.

Istumme perheen oleskelu- ja ruokailutilassa, ei suuren suuri.

Tämä maja on tarkoitettu perheen lepäämiseen ja ruuan valmistukseen.

Harri kuin lähetyssaarnaaja Sophien ja hänen lastensa kanssa.

Karamellit ja muut tuliaiset otettiin ilolla vastaan!

Olimme sopineet Nelly  siivoojan kanssa, että pistäydymme päivällä Sophie luona. Niinpä lähdimme vierailulle ennen lounasta. Sophie seitsemän lapsen äiti oli iloinen tapaamisestamme. Pieni vaatimaton maapaikka perheellä, mutta onnellisia tuntuivat olevan. Sophie toivotti tervetulleeksi ensi vuonna, hän palaa töihin kuluvan vuoden lopussa. Sophie lähetti terveisiä Jussille. Mukava käynti.

Hieronta

Sitten lounaalle klo 12:30, jossa hyvästelin leiriläiset. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä oman treeninsä edistymisestä. Toivotaan leiriläisten  onnistuvan ottamaan kaiken irti tulevissa kisoissa tehotreeneistä HATCin korkean paikan leirillä. Tänne jäävät jatkavat juoksujaan ja minä lähden Koto-Suomeen!  Piipahdin hierontaan klo 13:00. Olimme sopineet eilen illalla Djuliaksen kanssa puhelimessa tästä uudesta hieronta-ajasta.  Hänellä oli menneet sekaisin hierontavaraukset?? Jalkani  pitivät kovasti Djuliaksen tavasta hieroa. Kiitin Djuliasta suuresta avusta jalkojeni kunnossa pitämisessä kovien treenien lomassa. Uskon hänellä jatkossa riittävän asiakkaita – 2,5 eurolla luulisi hierottavia löytyvän!

Eron ja jäähyväisten sekä kiitosten aika

Pistäydyin vielä Itenin keskustassa, minkä jälkeen viimeistelin laukun ja repun pakkaamisen. Klo 16:00 käyn juomassa teet ja hyvästelemässä vielä keittiöväen. Haikea tulee olemaan tunnelma erotessa.

Haikeaa on myös lopettaa tämä blogin päivittäminen. Huomaan että lähes 600 käyntiä on tehty blogiini, joten kiitän teitä rakkaat ystävät aktiivisesta kiinnostuksesta treenejäni kohtaan. Toivottavasti olen kyennyt välittämään teille aistittavasti päivittäisiä tunnelmiani ja kokemuksiani. Itse olen nauttinut suunnattomasti  rankasta treeniohjelmasta huolimatta. Tälläkin kertaa juoksuohjelma näytti toimivan erinomaisesti – kiitokset Michelille! Viimeisen viikon aikana olen tuntenut juoksuvoimani kehittyneen valtavasti, kuten olette juoksujen ajoista ja jalkojen ketteryydestä havainneet. Tietenkin leirin tulokset mitataan vasta todellisten kisojen kohdalla. Ensimmäinen koitos tulee olemaan 13.3. Hollannissa Haagin puolimaratonilla ja sitten 8.4. Jyväskylässä veteraanien EM –hallikisojen puolimaratonilla sekä mahdollisesti Hampurin maratonilla huhtikuun lopussa. Näiden jälkeen riittää kyllä kisoja pitkin vuotta, mutta niistä kuulette sitten myöhemmin Suomessa.

Olen iloinen päästessäni jälleen kotiin ja töihin. Paljon on tapahtunut myös Suomessa ja teidän kuulumisianne odotan innolla. Käykää katsomassa blogiani vielä myöhemmin, sillä liitän sinne muutamat videokuvaukset leiriajalta. En onnistunut lataamaan niitä Keniasta.

Kiitos vielä kerran teille blogiystävilleni. Toivotan teille kaikille terveyttä ja pirteyttä talven keskellä – kyllä se kevätkin jossakin vaiheessa saapuu lämpimine auringonpaisteineen. Mukavaa viikonloppua! Voikaa hyvin!

Iloisiin näkemisiin!

Viestitykseni  HATCin leirikeskuksesta, Itenistä  ja Keniasta sekä Afrikasta päättyy tähän.

Terveisin,

Harri

Torstai, 23. helmikuuta

Toiseksi viimeinen leiripäivä

Vetoharjoitus urheilukentällä

Heräilin tänään klo 06:00 heinäsirkkojen ja lintujen ääniin. Klo 06:45 olin matkalla urheilukentälle. Edessä oli  10 x 400 metrin vedot 2 minuutin palautuksella. Ensimmäinen veto meni vähän liiankin sukkelaan 1:24 aikaan. Nyt oli maltettava hieman, jalat vain tuntuivat vievän eteenpäin kevyesti. Seuraavat kahdeksan sujuivat ketterään välille 1:27-1:30 ja viimeiseen latasin vähän enemmän, joten aikakin oli 1:24. Erinomaisesti sujui vetoharjoitus. Nyt palauttelukierroksille ja hölkäten leirikeskukseen.  Vuorossa oli suihku, aamupala ja tunnin lepo.

Kevyttä 15 km

Klo 10:30 starttasin päivän toiselle treenille, kevyelle 15 km:lle St’ Patrickin suuntaan ja sitten pidemmälle maalaismaisemaan, kuten olin tehnyt monesti aiemminkin. Alkumatkasta seuraani liittyi 20 -vuotias kenialainen miesjuoksija, joka oli jo aamulla juossut tunnin verran ja nyt halusi melko kevyesti juosta 15-20 km. Kuljimme yhtä matkaa. Hän on opiskelemassa liikuntaa Nairobin yliopistossa ja odottaa saavansa stipendin, jonka avulla pääsisi oleskelemaan ja opiskelemaan USA:han. Kovin ihmetteli juoksuvoimiani, vaikka olin häntä yli 30 vuotta vanhempi. Kympin kohdalla pysähdyimme kioskilla ja tarjosin limsat. Matka jatkui Eldoret-Iten maantielle ja sieltä leirikeskukseen. Mittarini näytti 15 km:n kohdalla 1:23 ja keskivauhtia 5:34, joten melko mukavasti tämäkin lenkki sujui monista ylämäistä huolimatta. Kenialainen lupasi tulla kanssani myös huomenna aamusta kympin lenkille – katsotaan, ilmestyykö klo 06.30 leirikeskukseen? Sitten suihkuun, uimaan ja lounaalle.

Suolaista ja makeaa


Harri apuun leipomisessa



    Herkullisia pitzoja torstaisin



    Pitzoja kuluu pellillisiä

Koksiuuni paistaa pitzat erinomaisesti

Bostonkakku poikineen

Bostonkakku onnistui erinomaisesti HATCin tarvikkeista

Hollantilainen Astrid ja kokki Monica

Torstain päivällisseuruetta

Hyvin ruoka maittaa

Ilo ylimmillään

Tunnelmaa riittää ...

Harrikin pääsi mukaan Marjon ja Vesan seuraan

Nyt en ehtinytkään levolle, sillä vuorossa oli Bostonkakkujen  valmistus päivälliselle jälkiruuaksi kahvin ja teen kera lähes 50 henkilölle. Leipomiseen kului n. 1 ½ tuntia ja meillä juttu luisti keittiöväen kanssa. Naiskokki seurasi tarkkana  taikinan valmistamista ja leipomista. Hän lupasi itse valmistaa kyseisiä leivonnaisia myöhemmin. Hienosti uuni paistoi leivonnaiset. Nyt oli odotettava herkkujen maistelua vielä pari tuntia. Tiikerikakkuja ja sokerikakkupohjia ovat jo oppineet valmistamaan, kuten olen teille aikaisemmin kertonut.  Naisväki valmisti samanaan aikaan herkullisia pitzoja ja salaatteja päivälliseksi.

Seuraavaksi kävin hierontapaikalla, mutta Djuliasta ei näkynyt. Oli ilmeisesti joko unohtanut tai sitten tuli jokin yllättävä este. Palasin leirikeskukseen ja rupesin päivittämään blogia.

Toiseksi viimeinen leiripäivä oli kääntynyt iltaan, vähän haikealta tuntuu, kun aika on kulunut vauhdilla. Vasta nyt neljännellä viikolla on havainnut treenien vaikutuksen. Juoksu on ollut tällä viikolla mukavan voimallista ja kevyttä. Upea tunne, kun onnistun  juoksemaan ylämäkiäkin.  

Keittiön tarvikkeista vastaavan Maggyn kanssa hyvästelimme jo päivällä, sillä hänellä alkoi kolmen päivän loma. Maggy lähetti terveisiä juoksijakaverilleni Jussille ja toivotti meidät uudelleen HATC:iin. Pari hollantilaista tyttöä ja belgialaiset juoksijat lähtevät leiriltä tänä iltana. Mutta tilalle on tulossa pikimmiten ainakin brittejä useampia.

Päivällisellä riitti syötävää ja juteltavaa. Pidettiin puheita ja toivoteltiin toisillemme menestystä tulevissa kisoissa. Tarkastellaan jatkossa kisojen tilastoja - etenkin Lontoon Olympialaisten elokuussa. Onnea ja menestystä kaikille!

Hienosti tämäkin päivä on sujunut. Enää yksi yö ja sitten alkaa aamun lenkin jälkeen pakkaaminen.

Tässä vaiheessa toivotan teille kaikille antoisaa torstai-iltaa ja hyvää yötä.

Leirin viimeiset kuulumiset saatte sitten lukea huomenna iltapäivällä.

Terveisin,

Harri

HATCin autokuski Barnabas ja Harri

Barnabas tulee viemään minut huomenna Itenistä Eldoretiin

Maratoonarityttö Etelä-Afrikasta ja toimittaja-juoksija Hollannista

Keskiviikko, 22. helmikuuta

Kolmanneksi viimeinen treenipäivä

Aamun lenkki kevyt 8 km ja kuvausta

Heräilin klo 06:00 melko hyvin nukutun yön jälkeen. Täällä heräilee öisin huomattavasti useammin kuin kotona. Ilmeisesti korkea ilman ala ja treenien rasitus ovat syynä. Mutta onneksi nukahtaa uudelleen melko hyvin. Suuntasin kamera kädessä kevyelle 8 km:lle urheilukentän vierestä menevälle reitille. Otin muutamia valokuvia, jotta te blogiystäväni voisitte saada edes jonkinlaisen kuvan aamun tunnelmasta auringon noustessa ja aikuisten sekä lasten kiiruhtaessa toimiinsa. Mukavan kevyesti jalat tänään nousevat. Ilmeisesti eilinen lepo oli tehnyt tehtävänsä. Välillä vastaan tuli muutamia autoja ja moottoripyöriä, joiden aiheuttaman pölypilven voitte erottaa kuvista. Linnut ovat aloittaneet laulunsa jo klo 06:00 jälkeen. Leirikeskuksen satakieli alkaa visertää aamuisin melko tarkkaan klo 06:15 – upeaa ja monipuolista liverrystä. Vahinko vain, ettei lintua näe, koska se on niin hyvin piilossa joko pensaikossa tai puussa. Matka jatkuu ja maalaismaisemat muuttuvat auringon noustessa – tummuus ja varjot häviävät ja eri vihreän ja ruskean sävyt voittavat alaa. Maisemat kirkastuvat ja aurinko on jo huomattavasti ylempänä kuin Suomessa talviaikaan keskellä päivää. Vastaan juoksee kenialaisia pinkojia, kuvista voitte havaita erilaisia juoksutyylejä. Kun kenialaiset juoksijat tekevät kevyttä ja hidasta treeniä, niin se on todella hidasta – todennäköisesti vauhdilla 6 – 6,5 min/km. Tämä on se vaihe, jolloin olen kyennyt ohittamaan heitä. Eldoret-Iten –maantien varressa kulkevalla polulla törmään lukuisiin lapsiin, enkä malta olla kuvaamatta. He innostuvat kovasti ja haluavat nähdä itsensä kamerasta. Meillä kaikilla on hauskaa. Matatuja ja kuorma-autoja  kulkee jo tiheään Itenin ja Eldoretin välillä. Myös lehmät ovat liikkeellä. Päivä on jälleen alkanut Itenissä!

Leirikeskukseen päästyäni mittari näyttää juostua aikaa 43:31 ja keskivauhtia 5:26. Melko hyvinhän se kevytkin lenkki sujui, mutta on otettava huomioon monet kuvaukset, jolloin pysäytin mittarin. Sitten suihkuun ja aamupalalle. Tunnin lepo oli seuraavaksi vuorossa.

Reipas kymppi kulki melko vikkelään …

Reippaalle kympille ampaisin jo klo 10:15 Eldoretin suuntaan polkua pitkin 5 km alamäkeen ja sitten käännös takaisin Itenin suuntaan ylämäkeen. Juuri kun pääsin polulle, ohitseni pyyhälsi n. kymmenen valkoisen juoksijan letka. Annoin heidän mennä muutaman kymmenen metrin päähän, koska heistä jäi melkoinen pölypilvi leijailemaan. Oma juoksu tuntui sujuvan mallikkaasti ja vaivattomasti. Juoksijajoukko näytti juoksevan melko samaa vauhtia alamäkeen kuin minä. Tämä reitti on käynyt melko tutuksi vuosien saatossa. Joten ei muuta kuin menoksi. Edelläni juossut ryhmä kuitenkin  kiristi vauhtiaan ja annoin heidän mennä menojaan. Melko irtonaisesti myös oma juoksuni  edelleen sujui ja 5 km:n kohdalla kello näytti 21:45. Tästä on hyvä jatkaa takaisin. Nyt tunsi myös tuulen yltyvän, välillä kävi puhuri, joka pöllytti hiekkaa ikävästi. Pyrin kuitenkin pitämään vauhtini koko ajan reippaana mäistä huolimatta. Leirikeskukseen pääsin ajassa 45:03 eli paluun vitonen sujui ajassa 23:18, vitosten välillä oli eroa vain 1 min ja 33 sekuntia. Keskivauhtini koko matkalla oli 4:30 min/km. Vaude mikä juoksu! Tämä osoittaa minun palautuneen erinomaisesti kahdeksan päivän kilometrijahdista. Tyytyväisenä astelin suihkuun ja lounaalle, minkä jälkeen lepäilin tunnin verran.

Loppu päivän viettoa

Iltapäivällä päätin mennä aurinkoon 1 ½ tunniksi. Kuumasti aurinko porotti klo 14:30-16:00. Oli muistettava kääntyä usein, jottei nahka palaisi. Hyvin huonosti ruskettuvat juostessa muut paikat kuin nenä, otsa ja hartiat, sillä aurinko paistaa keskellä taivasta ja varjo on minimissään. Joten kellahdus aurinkoon oli paikallaan. Iltapäivän teen jälkeen kävin vielä kuntosalilla vahvistamassa lihaksia ja venyttelemässä. Sitten olikin blogipäivityksen vuoro.

Klo 19:30 tarjottiin päivällinen, minkä jälkeen uni maittaa. Huomenna on vuorossa aamusta 10x400 m:n vetotreenit urheilukentällä ja keskellä päivää kevyttä juoksua 15 km:n verran. Mutta näistä sitten enemmän huomenna.

Hyvää keskiviikon jatkoa teille kaikille!

Treeniterveisin,

Harri

Aamun lenkillä otettuja kuvia:

Aamun lenkistä juostu urheilukentän suuntaan n. 700 m.

Vasemmalle mentäessä päästään urheilukentälle, mutta minä jatkan suoraan.

Risteyksessä informaatiota.

Matatu pöllyttää kovasti!

Matka jatkuu ...

Koululainen tiedustelee, paljonko kello on - kiire kouluun!

Aurinko nousee ...

Asunto matkan varrella

Yksinäinen juoksija tulossa vastaan

Aurinko jo ylempänä

Osa lapsista kuljetetaan kouluun täälläkin

2,5 km:n kohdalla käännytään oikealle

Hyvänä merkkinä sisniikkunainen rakennus

Hiekkatie halkoo kauniin maalaismaiseman

Tätä hiekkatietä on mukava juosta

Matka jatkuu ...

Ison maatalon pihapiiriä

Kauniita kasveja

Peltomaisemaa

Loivaa ylämäkeä

Usein tiet ovat melko kivisiä sateiden huuhdeltua hiekan

Vuorossa jyrkkä alamäki

Kuten kuvasta näkyy, alamäkeä seuraa ylämäki

Lampi on pyykinpesupaikka ja eläinten juottopaikka

Kaunis ylämäkimaisema aamutuimaan

                                         Västäräkistä ei päivääkään täällä. Mahtaakohan tämä västäräkki lentää nyt    

                                         keväällä Suomeen?

                                             Matka jatkuu Eldoret-Iten maantielle

Polkua Itenin suuntaan, leirikeskukseen matkaa n. 4 km

Lapset kiiruhtamassa kouluun

Lapsia naurattaa valkoihoinen

Hellyttäviä katseita

Itenin yksi huippukouluista

Lähes yhden km:n mittainen leveä suora vetotreenejä varten

Mennään lujaa

Tällaisia kenialaisia ryhmiä näkee usein aamutuimaan

Kaksi km matkaa leirikeskukseen

Pitkä ylämäkiosuus ennen leirikeskusta

Englantilaista juoksutyyliä

Loivaa ylämäkeä riittää ...

Leirikeskusksen edessä otetaan loppukiri

Lähestymme Kerio View -kylttiä, jossa useat Itenin

juoksuryhmät kohtaavat ja venyttelevät ennen lenkille lähtöä.

Minulla tuli aamun lenkki päätökseen.

Venyttelyt vuorossa

Englantilainen juoksija saapuu leirikeskukseen vauhdilla

Harri ja opettajat Jolanda Hollannista sekä

Evans Itenistä; tuttuja neljän vuoden takaa.

Brittimaratonnarit (2:31-2:34) valmentajansa

kainalossa; tuttuja viime vuodelta HATCissa.