Tänään heräsin jo klo 05:45 ja katsoin ulos: pimeää, mutta aistittavissa oli selkeä ja lämmin päivä. Päätin muuttaa tämän päivän treeniohjelmaani. Minulla piti olla aamusta kevyttä 15 km ja keskellä päivää kevyenä 10 km. Eilisen säätiedotuksen mukaan huomenna perjantaina saatetaan saada sadetta niskaamme. Joten teenkin kevyen 30 km:n pyrähdyksen jo tänään.
Siispä aamupuuroa poskeen ja muutama lasillinen vettä päälle. Eiköhän näillä eväillä kyetä tuo pitkä lenkki taivaltamaan. Pääsin lähtemään jo klo 06:15, jolloin juuri näki, mihin astua. Valitsin St´ Patrickin lenkin ja sieltä syvälle maalaismaisemaan, kuten tein jo muutama päivä sitten. Oli kovin rauhallista, vain muutama auto tai moottoripyörä ilmaantui pöllyttämään hiekkaa. Tapasin yksittäisiä kenialaisia juoksijoita, en ryhmiä kuten aiemmin. Aurinko alkoi nousta ja lämmittää mukavasti. Tuulta oli melkoisesti, mutta onneksi lähes koko matkan sivutuulta. Juoksin kevyesti 5:20-6:00 min/km aluksi. Kilometrien alkaessa uuvuttaa vauhti hiipui välillä yli 6 min/km. Käännyin takaisin n. 13 km:n kohdalla. Limsatankkaukseen sorruin n. 20 km:n kohdalla. Vielä tuntui olevan voimia ja jalatkin tuntuivat irtonaisilta. Saavuin Eldoret-Iten –maantielle n. 25 km:ä juostuani. Sitten muutama kilometri Eldoretin suuntaan ja paluu leirikeskukseen. Täydet 30 km oli kasassa ajassa 2:55 keskivauhdin ollessa 5:51 min/km. Viimeisen kilometrin ajan päätin kokeilla, oliko kropassa vielä voimia ja olihan siellä; kilometri taittui ajassa 4:45. Vaude! Sitten pikaisesti aamupalalle, koska olin 1 ½ myöhässä. Sain vielä syötävää. Tämän jälkeen suihkuun ja uimaan sekä levolle. Lepo tuntui taivaalliselta!
Klo 12:30 oli vuorossa lounas. Siirtyessäni huoneestani ruokalarakennukseen tapasin viime vuonna HATCin leirikeskuksessa olleen saksalaisen lyhyen matkan juoksijan, ’Ugali’ –miehen (nimi siitä, että hän söi erityisen paljon tuota kenialaisten juoksijoiden herkkua). Hän oli viime vuonna juossut ensimmäisen kerran maratonin; se tapahtui Espanjassa ja aika oli erittäin hyvä: 2:26. Tätä aikaa hän nyt on tullut Iteniin parantamaan neljän viikon leirijaksolla Itenin keskustassa. Hän vain vierailee HATCin kuntosalilla. Mukava veikko!
Loppu päivä leväten
Iltapäivän lepäilen ja kirjoittelen kortteja sekä lueskelen. Tätä blogitekstiä kirjoittaessa sähköt menivät poikki. Ilmeisesti tuuli oli yltynyt jossakin ja katkaissut sähköjohtoja, mikä on melko tavallista Keniassa.
Erinomaisesti päivä on alkanut – toivottavasti myös siellä Koto-Suomessa!
Hyvää päivän jatkoa teille kaikille!
Tyytyväisin terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti