Harri Kenian ylängöillä 30.1.-24.2.2012: Perjantai, 10. helmikuuta

Harri ja Kambodzan maraton-treenaajat sekä ranskalainen nyrkkeilijä, joka lähti kotiinsa perjantaina. Kambodzalla ei ole varaa lähettää Lontoon Olympialaisiin miesten maratonille osallistujaa ellei löydy sponsoreita, niinpä 2:25 juossut kambodzalainen miesjuoksija ei ehkä pääse mukaan. Hänen naisystävänsä on juossut tähän mennessä 3:05 ja pyrkii treenaamaan niin, että alittaisi 2:42 rajan ja pääsisi Olympialaisiin, mikäli löytyy sponsoreita. Uskomaton temppu naiselta, mikäli onnistuu parantamaan kolmen kuukauden korkean paikan leirin avulla aikaansa yli 20 minuutilla?

Pitkiä lenkkejä 20 + 10 perjantaina

Tänään pitkästä aikaa heräsin jo klo 06:00 ja aamupuuron syönnin yhteydessä kuuntelin satakielen liverrystä – uskomattoman kaunista linnunlaulua. Klo 06:30 lähdin päivän ensimmäiselle lenkille, kiihtyvälle 20 km:lle. Valitsin reitiksi Itenin suuntaan 0,5 km ja sitten vasemmalle suoraa hiekkatietä maaseutumaisemien halki aina T –risteykseen (6,4 km) ja siitä oikealle niin pitkään, että 10 km tuli täyteen. Ensimmäisen kympin pyrin aloittamaan rauhallisesti 5:30-6:00 min/km. Tie oli melko kivinen ja mäkinen, mutta päätin kuitenkin yrittää paluuosuudella kiihdyttää nopeutta. Ensimmäinen kymppi kului 59 minuutissa ja paluu kymmenen minuuttia nopeammin eli 49 minuutissa, kokonaisajan ollessa 1:48. Kykenin juoksemaan paluumatkalla ylämäet melko mukavasti juosten ei siis enää löntystellen. Lopun huohotuksesta päätellen kykenin antamaan parastani näin aamutuimaan (paluun vauhti vaihteli 4:45-5:15 min/km).

Huoneeni hanoista ei tullut kylmää eikä kuumaa vettä, joten kävin suihkussa kuntosalin pesutiloissa. Moni leiriläinen on valittanut varsinkin lämpimän veden katkoksista – ei hyvää mainosta HATCille! Aamupalaa söin väkisin, sillä ei kovin maittanut. En tiedä, miksi ruokahalua on sitä vähemmän, mitä pitempi lenkki on tehty – päteekö muihin juoksijoihin? Nyt pikaisesti lepäämään, sillä toinen treeni kutsuu jo kolmen tunnin kuluttua.

Klo 11:30 lähdin aurinkorasvat niin kasvoilla kuin vartalossa kevyelle kympille. Valitsin reitiksi tutun urheilukentän vierestä kulkevan hiekkatien. Kyllä jaloissa tuntui aamun pitkä kaksikymppinen. Nyt maltoin juosta rauhallisesti. Puolessa matkassa otin paidan pois ja pieni tuulenvire tuntui hyvältä iholla. Mukavasti kymppi kulki aina leirille asti ajan ollessa 57:34. Jälleen suihkuun kuntosalin pesutiloihin ja sitten lounaalle. Olin myöhässä, mutta onneksi ruokaa oli vielä jäljellä. Ruokailun jälkeen lepäämään.

Kunniallinen postinkantotehtävä

Parin tunnin lepäämisen jälkeen päätin piipahtaa Itenin keskustassa, matkaa n. pari kilometriä. Kävin katsomassa muutamaa butiikkia ja postissa. Yksi postivirkailijoista tunnisti minut samaksi suomalaiseksi juoksijaksi, joka vieraili Itenin sunnuntaimessussa viime vuonna. Hän arvosti viimeksi vierailuani messussa todella paljon. Kaikki virkailijat olivat ystävällisiä. Minulta kysyttiin, voisinko viedä Brittein naismaratoonari Paula Radcliffelle saapuneen kirjeen. Totesin, että Paula ei enää ole HATCissa, mutta voin kyllä viedä sen HATCiin ja leirikeskuksen virkailijat toimittavat sen sitten Paulalle oikeaan osoitteeseen – tosi luottamusta postilaitokselta? Olin ylpeä saamastani postinkantotehtävästä J Palasin mopokyydillä HATCiin säästääkseni jalkojani huomiseen juoksuun. Luovutin kirjeen HATCin toimistovirkailijalle. Sitten klo 17 teelle ja lepäämään sekä blogipäivitykseen.

Katsotaan sitten huomenna, miten olen palautunut tämän aamupäivän treeneistä? No juoksen sen mukaan, miltä tuntuu.

Klo 19:30 tarjoillaan päivällinen. Sitten menen aikaisin nukkumaan, jotta olen teräskunnossa myös huomenna.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Iloisin terveisin,

Harri

PS. Ullalle ja Ainolle mukavaa yhdessä oloa viikonlopun ajan Tampereella! Hienoa että Even eilinen konsertti Helsingissä oli menestys –saatte olla ylpeitä kummitytöstänne! Lepoa ja ulkoilua!