Manantai 30. tammikuuta

Terveiset Keniasta!

Taksilla perille!



Taksikuski ja norjalainen 2:15 -maratoonari Oysten Sytta sekä HATC:in kuljettaja perillä Itenissä leirillä

Lentomatka Helsinki-Vantaan lentoasemalta  Amsterdamin kautta Nairobiin sujui melko mukavasti. Hyvät oli tarjoilut ja sain nukutuksi/levätyksi hyvin. Saavuin Nairobiin maanantaina 30.1. klo 07:00. Visa- ja laukkujonossa kului sen verran aikaa, etten ehtinyt  Nairobi-Eldoret –koneeseen, seuraava mahdollinen lento olisi ollut klo 18:00 illalla. Siinä miettiessäni, mitä tehdä, viereeni saapui norjalainen Oysten Sytta, joka on juossut maratonin aikaan 2:15. Päätimme tingata taksin Nairobi-Iten välille ja pian taksi lähtikin matkaan kaksi maratoonaria mukanaan. Nairobi – Eldoret välille (ja jatkuu myös halki muihin maihin) on rakennettu kiinalaisten ja israelilaisten rahoilla leveä valtatie, joka on välillä kolmikaistainen ohitustilanteiden helpottamiseksi. Rekkaliikenne oli valtava, autoista 60-70 % oli tavaraa kuljettavia rekkoja. Ei enää töyssyävää maantietä, vaan upea valtaväylä! Matka sujui nopeasti yhden pysähdyksen taktiikalla (Nakurussa ostin uuden sim-kortin ja puheaikaa Safaricomin verkkokorttiin ja tankattiin nestevarastot) ja niinpä 5 ½ tunnin jälkeen saavuimme Iteniin High Altitude Training Centeriin (HATC) klo 14:30. Lämpöä ulkona auringon paisteessa 25-27 astetta Celsiusta. Minä siis jäin HATC:iin, mutta tuo norjalainen jatkoi vieressä olevaan toiseen leirikeskukseen Kerioview:hun, jonka ravintolassa kävimme viime vuonna useasti syömässä leiriporukalla.

Lämmin vastaanotto ja palvelusväkeä

Minut otettiin iloiten vastaan leirillä HATC:issa. Moni leirin työntekijä oli vaihtunut. Kuvassa vain Maggy on tuttu viime vuodelta (kuvassa toinen vasemmalta). Maggy vastaa keittiön palvelusväen puuhista. Erikseen on kokki (kuvassa oikealla). Kokit ovat vaihtuneet tiheään tahtiin, en tiedä miksi. Dorkas oli lähtenyt ruotsalaisen urheilijan matkaan ja on nyt kihloissa hänen kanssa (nimeä en vielä tiedä; Mika Suomessa taitaa olla pettynytJ). Dorkas on intoutunut treenaamaan juoksua todella ja hän on ollut ruotsalaisten ryhmien oppaana Itenissä. Moni minullekin tuttu siivooja löytyy edelleen HATC:ista. Sophie on jäänyt pienen lapsensa kanssa kotiin joksikin ajaksi. Ystävällisiä kaikki edelleen. Uima-allashoitaja Rony on lähtenyt ja hänen paikkansa on saanut Dan. Kuntosalilla näkyy olevan samaa palvelusväkeä kuin aiemminkin.

Uudisrakennuksia – HATC:illa menee kovaa …

Viime vuonna talon isäntä Pieter ja emäntä Lornah pistivät töpinäksi: Viereinen tontti on ostettu ja rakennettu uusi mahtava keittiö- ja ruokalarakennus sekä huoneet 10-20 treenaajalle. Tämä kaikki saatiin valmiiksi 4 kk:ssa; uudisrakennus valmistui marraskuussa 2011. Myös lähellä Iten-Eldoret maantietä sijainnut  yöpubi siirtyi konkurssin kautta HAT:in omistukseen. Siitä tehdään myös ulkopuolisten käyttöön tarkoitettu suuri ravintola. Aikaisempi HATC:in alueelle rakennettu ravintola-rakennus muuttuu tavara- ja muonavarastoksi (alakerta) ja yläkerta jää leiriläisten oleskelutilaksi, jossa on hyvät internet –yhteydet.  Tämä rakentamisbuumi  kertoo siitä, että HATC:lla menee hyvin! Vanha keittiö-ruokala –rakennus on myös käytössä, sillä parhaimmillaan leirillä on lähes 60 majoittujaa. Varsinkin britit ovat ottaneet HATC:in keskuspaikakseen. Viime viikolla oli vielä yli 15 brittiä paikalla, nyt heitä on alle 10. Mm. Paula Radcliffen (vuonna 2003 teki naisten maailmanennätyksen 2:15:25 maratonilla) treenasi täällä viimeiset kolme viikkoa ja lähti viime lauantaina selkä- ja jalkakipujen vuoksi kotiinsa hoitoon. Hän aikoo osallistua Lontoon Olympialaisiin tänä vuonna ja  tavoitteena on vähintään aika 2:23 maratonilla. Naisten maratonin Olympia-voittajaksi aikoo myös HATC:in omistaja Lornah Kiplagat, joka juoksi viime vuonna maratonilla ajan 2:25 ja siten on lunastanut Olympia –paikan itselleen ilmeisesti Hollannin joukkueessa. Kovia mimmejä – vai mitä?

Ensimmäinen lenkki hitaasti

Maanantaina sain lenkkiseurakseni Ruotsissa asuvan Matti Linnan, joka osallistui leirille kolme vuotta sitten samaan aikaan kuin juoksukaverini Jussi ja minä. Matti on siirtynyt lyhyemmille matkoille; pisin on puolimaraton. Hän on harjoitellut HATC:issa jo kolme viikkoa ja vielä on viikko jäljellä. Lähdimme klo 16:30 n. 10 km:n lenkille. Aluksi kykenin pysymään hänen juoksuvauhdissaan, mutta viiden km:n jälkeen annoin hänen mennä menojaan. Minullahan on tässä menossa vasta leirijaksoni ensimmäinen juoksuharjoitus, jonka pitää olla erittäin kevyt. Juoksi 12,5 km aikaan 1:10. Kyllä mäet ottivat koville. Paikoin vauhtini oli 6 min/km. Sitten suihkuun, uimaan ja päivälliselle.

Päivällinen ja jälkiruuaksi piparkakkutalo Tampereelta



Kuvassa Maggi tarjoilee piparitaloa. Kameran kuvapuoli oli täynnä, siksi lyhyt videokuva.

Valitsin vanhan tutuksi käyneen ruokalan.  Illalla päivällisellä tapasin Lornahin ja Pieterin sekä Lornahin siskon Monican, joka vastaan leirin muonahankinnoista.  He toivottivat lämpimästi tervetulleeksi toiseen ’kotiini’.  Ruoka maistui. Ja niin maistui piparkakkutalokin, jonka kuljetin Tampereelta Iteniin saakka ehjänä; ainoastaan yksi kuusi oli kaatunut lentomatkojen aikana. Koristeltu piparitalo ihmis- ja eläinhahmoineen sekä puineen ja alustoineen oli todellinen hämmästys leiriläisten keskuudessa.  Puolessa tunnissa se hupeni.

Ensimmäinen lenkki tuntui rinnassa koko illan. Näin tämän kerran juoksuleirini on avattu HATC:issa. Kyllä uni maittaa!

Hyvää jatkoa teille kaikille bloggaajat!

Terveisin,

Harri